1) Viheralueet ja tietty "vehreys" kuuluu Helsingin identiteettiin. Asun itse Etelä-Haagassa joka on pidetty pienkerrostalovaltaisena ja puistomaisena alueena, varsin onnistuneesti. Helsingin perusluonteeseen kuuluu, että meillä on Keskuspuisto, yhtenäinen viheralue, joka ulottuu Esplanadilta aina Lappiin saakka. Myös Helsingin lähiöiden (mm. Pihlajamäki, Pihlajisto, Jakomäki jne.) luonteeseen kuuluu asuinrakentamisen ja luonnon välinen rinnakkainelo. Uskon että Helsinkiä voidaan kehittää ja rakentaa ilman että asuinalueiden puistoihin tai "lähimetsiin" pitää tarkoituksenmukaisettoman vahvasti puuttua.
2) Helsingin päätöksentekorakenne perustuu kansalaisten kuulemisiin, lautakuntiin, valtuustoon ja kaupunginhallitukseen. Suurissa asioissa "kansanäänestys" on mahdollinen. Lähimetsäkysymys ei mielestäni yllä sille tasolle, että kansanäänestys on tarpeen.
3) Kannatan kaupunginosayhdistysten toiminnan ja roolin vahvistamista mm. suunnittelussa ja toteutuksessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti