Tuija Siltanen (Vihr.)

1. Valtuutettuna kaupunkimetsien suojelu olisi tärkeimpiä tehtäviäni. Helsinki on ainutlaatuinen pääkaupunki siinäkin mielessä, että meillä luontoon pääsee kävelemällä kaikkialta. Kaupunkilaiselle rakkain on se oma lähimetsä, ranta tai pusikko. Siksi on tärkeää, että monimuotoista luontoa säilyy joka puolella Helsinkiä. Luonto on myös hiljaisuuden aito kasvupaikka, ja hiljaisuus ravitsee ja tasapainoittaa sielua.

Suuret luontoalueet ovat kuitenkin eniten vaarassa, sillä tonttimaa on kallista Helsingissä. Kruunuvuoren metsiin ollaan kaavoittamassa liikaa asuntoja, Keskuspuistoa pyritään nakertamaan pikku palasina pienemmäksi, Kivinokka ja Vartiosaari ovat asemakaavallisessa selvitystilassa eikä Mustavuori kestä suunniteltua rakentamista. Kaikki nämä alueet ja monet muut pienemmät alueet ovat helsinkiläisille henki ja elämä eikä niitä saa tuhota.

Helsingissä on valtavat rakentamispaineet, joiden edessä luontoa uhrataan. Luonnontilaisten alueiden rakentamatta jättäminen ei kuitenkaan merkitse rakentamisen tyrehtymistä Helsingissä. Meidän on rakennettava tiiviimmin. Kantakaupungin liepeille me voimme rakentaa myös korkeammalle. Satamien siirtyessä Vuosaareen rakentamiseen vapautuu upeita kerrostaloalueita, joiden loistavalla suunnitelulla Helsinki voi päästä Euroopan johtavaksi uuden arkkitehtuurin pääkaupungiksi, jos sitä haluamme. Metsiä ei tarvitse uhrata, kun rakennetaan niille alueille, joissa ei ole enää luontoa säilytettäväksi.

Helsinkiläisyyttä aidoimmillaan on monet valinnanmahdollisuudet. Tyypillinen helsinkiläinen lauantai voisi olla aamukahvi lähikahvilassa, retki hiljaiselle lähikallioille eväiden kanssa ja illalla teatteriin, yhteen niistä kymmenistä vaihtoehdoista. Missä muualla ei ole tällaista kaupunkia! Mutta tällainen elämäntapa ei ole mahdollinen, jos yksi osa - luonto - viedään pois. Pidätään siis luonnon puolta.

2. Kannatan kansanäänestyksen järjestämistä siksi, että äänestyksessä saisivat vaikuttaa kaikki metsiä rakastavat kaupunkilaiset, eivät vain ne jotka jaksavat puskea itsensä tiedotusvälineiden julkaisukynnysten läpi tai virastojen hämärissä lymyävien avohakkuuspesialistien puheille. Kansanäänestyksessä metsiä voisivat puolustaa myös ne hiljaiset metsien ystävät, joille kaupunkimetsät merkitsevät kotia ja kirkkoa, luonnon ihmettä, terveyden lähdettä, jokapäiväistä iloa, ulkoilureittiä tai olennaista osaa elämästä. Monet meistä helsinkiläisistä on valinnut asuinpaikkansa lähiluonnon takia, sen metsän takia, joka alkaa kotitalon takaa.

3. Lähidemokratiaa pitää ilman muuta vahvistaa. Kannatan pääkaupunkiseudun kuntien yhdistymistä ja samanaikaisesti paikallisdemokratian vahvistamista.

Jos meillä olisi yksi iso kunta, jolla olisi demokraattisesti valittu valtuusto, voisimme ottaa isoja yhteisiä askeleita ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä koko pääkaupunkiseutu puhaltaisi yhteen hiileen (anteeksi lapsus, tarkoitin tietysti puhaltaisi yhteen tuulivoimalaan). Myös yhteisen viheraluekaavan laatiminen koko pääkaupunkiseudulle tulisi paljon helpommaksi.

Samaan aikaan perustettavissa aluevaltuustoissa huolehdittaisiin lähiluonnosta. Paras asiantuntija on aina lähin ja lähellä. Lähiluonnosta järjestettäisiin samanlaisia asukaskuulemisia kuin nyt tehdään asuntojen ja teiden rakentamisesta. Kuntalaisten kuulemista vaatii jo kuntalakikin.