Juho Kumpulainen (Kesk.)

1) Tulin Pohjois-Haaga seuran toimintaan mukaan 1990-luvulla nimenomaan Keskuspuiston luonnonsuunnitelman teon yhteydessä. Helsingin metsien rakentaminen ei ratkaise tonttipulaa, tilaa löytyy vaaka- ja pystysuunnossa sekä kuntaliitoksilla. Ongelmana on vain metsien meluisuus, alueiden suikalemaisuudesta johtuen. Olemme Keskuspuiston pohjoisosan osalta kehitelleen meluesteiden, puuston, muun kasvustoston ja tiepinnoitteiden avulla melun suojausmenetelmiä, ne vaativat rahaa ja sitä niihin pitäisi saada. Esimerkiksi kaupunki ei kokenut voivansa liittää Pakkalantien kaavaan vaatimusta Hämeenlinan väylän meluvalleista Eliel Saarisen tien kohdalla. Kustannukset saavutettuun hyötyyn ja tontin hintaan nähden ovat marginaalisia mutta niitäkään ei katsottu voitavan ottaa. Kaavaa hakenut rakennusliike vetäytyi hankkeesta, ilmeisesti parkkipaikkojen maan alle sijoittamisesta johtuvista kustannuksista säikähtäneenä, vaikka meluvallin rakentamista ei vaadittu.

2) Äänestys metsistä ei ole mielestäni perusteltua ennenkuin riittävällä määrällä asukkaita on kokonaisuudesta riittävät tiedot. Kunkin kaupunginosan pitäisi ottaa keskitetysti ohjelmaan kokonaisvaltainen kaavoitus, rakentaminen mukaanlukien tiet, väylät, kiskot jne. Voimassa olevaa yleiskaavaa ymmärtää vain hyvin pieni joukko virkamiesten lisäksi. Tällä hetkellä yksityisen kaupunkilaisen kanta metsiin muodostuu hyvin kapeasta näkökulmasta, kokonaiskuva ei ole ymmärrettävissä ja sen ymmärtäminen vaatii perehtymistä. Äänestäisimme lähinnä vihreiden arvojen puolesta tai niitä vastaan, jolloin metsät sinänsä eivät ole äänestämisen kohteena. Yhteisöllisyys, eli kaupunginosien aktiivisuus ratkaisee laajan ja perustellun tiedon välittämisen, tietoa on ja virkamiehet ovat halukkaita sitä jakamaan. Kansanäänestystä ei ainakaan toistaiseksi tarvita, vaan nekin rahat voidaan käyttää kansalaisaktiivisuuden lisäämiseen, asiaan perehdyttämiseen, se tuottaa hitaasti mutta varmasti sellaisen Helsingin, joka miellyttää asukkaita kullakin alueella.

3) Suurin ongelma nykyisin on, etteivät aktiiviset nuoret ja keski-ikäiset kiinnostu lähidemokratiasta. Pohjois-Haaga seurassa on sata maksavaa (5 €/vuosi) jäsentä 8000 ihmisestä. Vaikuttamismahdollisuuksia esimerkiksi juuri kaavoituksessa on jo nyt, prosessin hitaus ja osallistumisen vaatimaa työmäärää vain ei koeta mielekkääksi. Meillä kokoontui pari kertaa kansalaisaktivistien ryhmä "Pelastakaa Haagan puut", pyysin heitä seuraan tekemään konkreettisia toimenpiteitä asian puolesta, ketään ei tullut, eikä parin kokouksen jälkeen asiasta ole kuulunut mitään, tietääkseni yhtään puuta ei liikkeen ansiosta pelastunut. Yhtenä kannustimena ole miettinyt rahaa, eli että esimerkiksi kaavakokouksiin osallistumisesta maksettaisiin kokouspalkkiota mutta sekään ei todennäköisesti lisäisi aktiivisuutta, ehkä päinvastoin jo muutenkin lautakuntiin osallistuvat valloittaisivat nämäkin paikat, jolloin puolueen kanta ajaisi helposti kaupunginosan erityispiirteisiin perustuvan kannan ohi.