1. Olen ilman muuta valmis - paitsi puolustamaan kaupunkimetsien suojelua, myös aktiivisesti ja aloitteellisesti suojelemaan kaupunkimetsiämme. Konkreettisena tavoitteena tulee olla kansallisen kaupunkipuiston perustaminen. Silloin saisimme kaavassa vahvistetun aseman ei vain Keskuspuistolle, vaan sille nyt epämääräisemmälle kokonaisuudelle, jota kutsutaan Helsinki puistoksi. Kaupunkipuistoksi määriteltävän alueen ulkopuolelle jää suuri joukko pienempiä lähimetsiä, joista haluan pitää kynsin hampain kiinni. Kaiken kokoisten kaupunkimetsien hoidossa on luovuttava ikiaikaisesta talousmetsäajattelusta ja nähtävä Helsingin metsät virkistysmetsinä, joihin avohakkuut ja muuyt tehometsänhoidon menetelmät eivät kuulu.
2. Ensisijainen tavoitteeni toki on, että kaupunkimetsät voistaisiin säilyttää normaalin edustuksellisen demokratian keinoin. Uskon, että neuvoa-antavan kansanaäänestyksen avulla voitaisiin saada tavallisten kaupunkilaisten ääni nykyistä paremmin kuuluviin.
3. Vaatimus 25 000 allekirjoittajasta on kiistämättä kohtuuton ainakin silloin, kun kysymys on tietyjä kaupunginosia koskevasta aloitteesta. On kuitenkin hyvä muistaa, että kuntalaisaloitekin on aina mahdollinen. Kannatan pääkaupunkiseudun hallinnon kehittämistä toisaalta metropolihallinnon suuntaan, jolloin koko pääkaupunkiseutua koskevat linjaukset voidaan tehdä keskitetysti, ja toisaalta kapupunginosahallinnon suuntaan, jolloin paikallisesti tärkeät asiat voidaan päättää siellä missä ne tunnetaan. Esimerkiksi Koillis-Helsingin paikallisvaltuuston uskoisin ymmärtävän Keravanjokilaakson tai Malmin lentokentän alueen luontoarvot.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti