Marjaana Väisänen (Kok.)

Olen kyllä kaupunkimetsien puolella, eli tarvitsemme riittävästi viher-, virkistys- ja metsäalueita. Herttoniemikin on sangen tiuhaan kaavoitettu alue, enemmänkin voisi olla vehreyttä.

Juha Hakola (Kok.)

1) On selvää, että luonnolla on olennainen rooli Helsingin kaupunkia kehitettäessä ja rakennettaessa. Metsät ja puistot tekevät kaupungista viihtyisän paikan asua ja elää. Virkistys- ja ulkoilualueita on oltava riittävästi ja niiden pitää olla kaikkien asukkaiden ulottuvilla. Nykyisenä valtuuston jäsenenä tiedän, että kaavoituksia tehtäessä otetaan huomioon viheralueiden tärkeys ja ympäristön viihtyisyys.

2) Mielestäni kaupunkimetsäliikkeen kansanäänestysaloite ei ole suuruusluokaltaan sellainen asia, että kansanäänestys olisi tarpeen järjestää. Neuvoa-antavaa kansanäänestystä tulee käyttää huomattavasti suurempia asioita käsiteltäessä. Kaavoitusasiat kuuluvat valtuuston päätösvaltaan, enkä näe mitään syytä miksi linjasta pitäisi poiketa. Uskon, että valtuusto pääsee tässä asiassa yhteisymmärrykseen.

3) Olen lähidemokratian puolesta. Tosin en usko, että kansanäänestysten lisääminen olisi kaikkein järkevin tapa sen kehittämisessä. On toki huolehdittava siitä, että kunnallinen päätöksenteko pysyy lähellä tavallisia ihmisiä. Nykyinen 5 % raja on mielestäni hyvä, eikä sitä tule alentaa.

Aleksi Päiväläinen (Kok.)

1) Eräs Helsingin vahvuus eurooppalaisten pääkaupunkien joukossa on mielestäni juuri luontoalueiden runsas määrä. Esimerkiksi keskuspuisto on ehdottoman tärkeä, eikä sitä tule pienentää. Nykyisiä asuinalueita tulee tiivistää, ei rakentaa viheralueiden päälle. Kaatamalla metsiä suurennamme omaa ekologista jalanjälkeämme ja kiihdytämme edelleen ilmastonmuutosta. Näin ei tule tehdä.

2) En kannata. Lähtökohtaisesti neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulee olla poikkeava menettely, jota käytetään harvoin. Esimerkiksi kuntien yhdistäminen on asia, jossa kansanäänestys olisi järjestettävä. Tärkeydestään huolimatta kaupunkimetsien suojeluasia on muun muassa kaavoitusasia, joka kuuluu nimenomaan valtuuston päätettäväksi.

3) Lähidemokratia kaipaa vahvistamista. En kuitenkaan kannata kyseisen 5 prosentin rajan alentamista, sillä tärkeä asia varmasti saa tuon määrän ihmisiä taakseen.

Tänä vuonna käyttöön otettu kaupunkisuunnitteluviraston Laituri-piste on erinomainen esimerkki toimivasta konseptista, jossa ihmisten on helppo arkipäivänsä ohella poiketa tutustumaan ja vaikuttamaan kaupunkisuunnitteluun. Tätä konseptia on kehitettävä ja laajennettava mahdollisuuksien mukaan myös muille kaupungin hallinnon aloille.

Tuomas Nurmela (Kok.)

1) Mielestäni Helsingissä on mahdollisuuksia pitää huolta kaupunkimetsistä. Keskuspuiston merkitys kaupunkilaisten virkistymiselle on hyvin tärkeä. Lisäksi Lounais-Sipoon alueen marjastus-, sienestys- ja ulkoilualueet on pidettävä luonnontilaisina. Lounais-Sipoon osalta on toki muistettava, että alueliitos helpottaa paineita rakentamiselle muualla Helsingissä, joten rakennushankkeita on myös siellä hallitusti toteutettava.

2) Uskon hyvin vahvasti edustukselliseen demokratiaan ja valittujen päättäjien kykyyn kuunnella kuntalaisten mielipiteitä. Erilaisten neuvoa-antavien kansanäänestysten toteuttaminen ei mielestäni tue näkemystäni edustuksellisen demokratian tärkeästä roolista suomalaisessa yhteiskunnassa.

Neuvoa-antavilla kansanäänestyksillä on tietysti roolinsa, mutta niiden toteuttamiseen on suhtauduttava maltillisesti. En tällä hetkellä näe kaupunkimetsiin liittyvää kansanäänestystä tarpeellisena, koska uskon valtuutettujen -- nykyisten ja valittavien -- kantavan huolen Helsingin monimuotoisuudesta.

3) Mielestäni lähidemokratiaa voidaan vahvistaa parhaiten koulujen johtokuntien ja ehdottamieni päiväkotien johtokuntien kautta. Näin vanhempia voitaisiin saada myös tiiviimmin mukaan lasten ja nuorten elämään ja yhteisöllisyys vahvistuisi Helsingissä.

Nykyisellään kansalaisten kuuleminen suurien ja pienempienkin hankkeiden toteuttamisen yhteydessä ei ole parhaalla mahdollisella tolalla. Huomasin opetuslautakunnan puheenjohtajana kouluverkkotarkistuksen yhteydessä hyvin konkreettisesti kansalaisten kanssa hyvässä keskustelussa tehtävän yhteistyön merkityksen.

Kysymyksessä mainitun neuvoa-antavan kansanäänestyksen osalta viittaan edellisen kysymyksen vastaukseeni.

Nina Suomalainen (Kok.)

1) Kannatan monien kaupunkimetsien säilyttämistä, tapauskohtaisesti niin, että otetaan huomioon alueen sijainti, mitä muita viheralueita on lähellä, mikä on kyseisen metsän nykyinen kunto, jne. Kannatan yleensä viheralueiden säilyttämistä tai luomista asuinalueiden välittömään läheisyyteen, mutta minusta ei voi yleisesti sanoa, että kaikki kaupunkimetsät on suojeltava, koska sekä metsät että asuinalueet eroavat toisistaan merkittävästä.

2) Mielestäni suojelu- ja rakentamiskysymykset tulee käsitellä valtuustossa, kansanäänestyksen sijaan.

3) Nykyinen kansanäänestysaloitemahdollisuus on riittävä. Sen sijaan kannatan toimivampaa asukkaiden kuulemismenettelyllä asioista päätettäessä.

Elina Palmroth-Leino (Kok.)

1. Kaupunkimetsät ovat tärkeitä virkistyalueita asukkaille, joten kyllä niitä tarvitaan. Alueita tulee kuitenkin myös hoitaa, jotta ne säilyvät miellyttävinä ja turvallisina paikkoina ulkoilijoille.

2. Neuvoa-antava kansanäänestys on kallis tapa kysyä asukkaiden mielipidettä. Äänestyinto ei ole suurta kunnallisvaaleissakaan, joten näin ei saataisi kuitenkaan laajan joukon mielipidettä selvitettyä.

3. Kannatan lähidemokration vahvistamista, mutta en pidä neuvoa-antavaa kansanäänestystä tehokkaana tapana vaikuttaa. Parasta on ottaa yhteyttä suoraan virkamiehiin ja/tai päättäjiin sekä herättää keskustelua ajamistaan asioita.

Kristiina Kokko (Kok.)

1) Kannatan lämpimästi kaupunkimetsien suojelua. Ne ovat ihmisten ja eläinten henkireikä.

2) Koska kyseessä olisi joka tapauksessa neuvoa-antava kansanäänestys, niin en tiedä kannattako se. Kattavan adressin kerääminen saattaa olla yhtä tehokas vaikuttamisen muoto. Koska kannatan itse asiaa, toivon että sitä edistetään etenkin kahta reittiä pitkin. Poliittisesti valtuuston kautta (mahdollisimman monen puolueen avulla) ja toisaalta lähestytään tehokkaasti asianomaisia virkamiehiä. Lisäksi mediavaikuttaminen on nykyään tärkeä keino edistää asioita ja edesauttaa kansalaismielipiteen muodostumista.

3) Lähidemokratiaa sekä oman kaupunginosan yhteisöllisyyttä ja välittämistä voitaisiin vahvistaa esimerkiksi toimivien kaupunginosayhdistysten kautta.

En ole edelleenkään varma, ovatko kansanäänestykset paras tapa edistää asioita. Meillä on ongelma lähidemokratian kanssa, kunnallisvaalien äänestysprosentti täytyisi saada nousemaan. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen opetusta on lisättävä.

Katariina Suomu (Kok.)

1) Pääkaupunkiseudulla on tarvetta ja kiinnostusta virkistykselle ja ulkoilulle metsässä. Esimerkiksi Nuuksio on välillä jo ruuhkainen ja sen kestävyys koetuksella. Tarvitsemme kaupunkimetsiä, puistoja, rantoja ja virkistysalueita. Haluan kuitenkin tarkkuutta siihen, miten kaupunkimetsät määritellään. Esimerkiksi asuinalueiden/talojen väliin on saattanut jäädä pieniä huonosti hoidettuja/huonokuntoisia metsäsaarekkeita, joista ei ole iloa virkistyskäytön tai luonnonsuojelun mielessä. Ne voidaan rakentaa ja tiivistää samalla kaupunkirakennetta, mikä on ekologisesta näkökulmasta välttämätöntä. Tällöin laajempia alueita toisaalla voidaan säästää.

2) Kansanäänestys on Suomessa vähän käytetty osallistumisen muoto. Kunnallisvaalien alla toivoisin, että aktiivisuus suuntautuu äänestämiseen. En kannata aloitetta.

3) Kansalaisvaikuttamiselle on hyviä kanavia kuten koulujen johtokunnat, tämän tyyppisestä toiminnasta kannattaa ottaa mallia muillakin sektoreilla ja esim. päivähoidossa. Lähidemokratian toimivuudessa on kysymys myös asenteesta - haluavatko virkamiehet/luottamushenkilöt ja kaupunkilaiset aidosti kuulla toisiaan ja käydä vuoropuhelua? Aito lähidemokratia on yhteistä suunnittelua, visiointia ja toteutusta. Tällä hetkellä tuntuu, että monet kysymykset karahtavat heti vastakkainasetteluun ja vastustukseen,adresseihn yms. Näkisin mielelläni uusia tapoja vaikuttaa. Ei sinänsä liity kunnallispolitiikkaan, mutta Porkkanamafia on hyvä, positiivinen tapa vaikuttaa.

Birgitta Myllymäki (Kok.)

1. Kyllä, linjani vuoden 2004 vaaleista ei ole muuttunut. Virkistyskäyttöön varatut alueet tulee säilyttää henkireikänä hiljaisuuteen ja paikkana jaksamiseen arjen paineissa. Ympäristömme tulee olla kannustava. Olen Yeistentöiden lautakunnan varajäsen sekä Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen hallituksessa. Metsät, puistot ja ranta-alueet ovat meille tärkeitä kohteita, joissa tulee voida liikkua turvallisesti. Polkujen, teiden ja kulkureittien rakentamisessa on huomioitava myös liikuntaesteiset .

2. Pidän kansanäänestystä hyvänä silloin, kun ko on esim valtakunnallisesti suuret asiat tai kuntaliitokset. Lähivaikuttaminen luottamushenkilöiden kautta on tehokas ja kannatettava tapa vaikuttaa asioihin.

3. Kannantan lähidemokratiaa, aloitekykyä ja rohkeutta puuttua asoihin. Kaupungiosayhdistysten rooli voisi olla vieläkin aktiivisempi esim alueidensa tulevaisuuden suunnittelutyössä ja valvonnassa. Luottamushenkilöt ovat suora kontakti lautakuntiin ja kaupunginvaltuustoon. Tätä mahdollisuutta tulee käytää aktiivisesti ja näin monet saamani palautteen mukaan myös tekevät.

Satu Kouvalainen (Kok.)

1) Olisin valmis vastustaman ehdottomasti liiallista rakentamista. Kaikkia viheralueita ei tulisi rakentamiseen tms käyttöönottaa. Mutta kyllä metsiä ja luontoa tulee jollakin tasolla myös hoitaa. Missä menee raja, on varmasti tapauskohtaista. Tuskin metsäkään voi hyvin, jos se on täydellinen ryteikkö vuosikausia.

2) Kansanäänestykset ovat vaikeita ja kalliita lähtöasetelmia. Esille voidaan ottaa kannat vain joko tai. Siksi pitäisin parempana, että kaupunginosapäätöksentekoa vahvistettaisiin ja todella kuultaisiin annettuja mielipiteitä ja lausuntoja. Kuten, lainvalmistelussa ministeriössä hallituksen esityksiin. Lopulta asiathan ratkaistaan valtuustossa. Jos henkilöt, jotka on sinne valittu, eivät äänestäjiään kuuntele, on varmisti kehittämisen paikka.

3) Nykytila ja kansalaiskuuleminen on frustroivaa toimintaa. Osittain varmasti vastasin kysymykseen edellisessä vastauksessani. Olen edelleenkin avoimemman keskustelun pohjalla ja siinä, että esityksissä tuodaan neutraalista esille kaikkien osapuolten kannat kuin että lähdetään vastakkainasetteluun. Toki, jos mikään ei tulevaisuudessa muutu tai kehity, on mietittävä muitakin vaihtoehtoja. Tuo esim. 5 % -malli on hyvä rakentava vaihtoehto, ettei lähdetä vain valittamisesta, mutta ei saa indikaatioita siitä, miten asioita voisi muuttaa. Tärkeää ovat myös positiiviset ja rakentavat ehdotukset ja mallit.

Jere Lahti (Kok.)

1. Helsingin metsät tulee ehdottomasti säilyttää. Rakennusmaata on, kuten itsekin totesit.

2. Asia on luonteltaan sellainen, että kansalaismielipidettä pitää kuunnella. Tehokkain tapa siihen on neuvoa-antava kansalaisäänestys.

3. Meneillään oleva kuntarakennemuutos merkitsee yhä suurempia kaupunkeja ja kuntia. Läheisyysperiaatteen toteutuminen tässä kehityksessä edellyttää toimivaa kansalaiskuulemismallia. Neuvoa-antava kansalaisäänestys olisi selvittämisen arvoinen.

Pentti Mattila (Kok.)

1) Vastaus: kyllä

2) Vastaus: en, koska kansa on valinnut edustajat tekemään päätöksiä puolestaan.

3) Vastaus: en, koska kansa on valinnut edustajat tekemään päätöksiä puolestaan.

Kari Suomela (Kok.)

1) Mielestäni kaupunkimme metsäalueet ovat tärkeitä virkistäytymisalueita asukkaille. Lisäksi näitä alueita hyödyntävät myös koulut opetuksessaan. Kaupunkisuunnittelussa on otettava huomioon nämä seikat, vaikka asummekin metropolialueella. Itä-Helsinkiläiselle perheelle Nuuksio on liian kaukana, vaikka sellaisiakin esityksiä joiltakin puolueilta on tullut.

2) Kannatan tätä aloitetta ja olen itsekin sen allekirjoittanut. Mikäli tarvittavat 25 000 nimeä saadaan kasaan äänestys on pidettävä. Vaikka asuntopula Helsingissä on valtava, on uskoakseni olemassa keinoja lisätä asuntojen määrää ja silti säästää jäljellä olevia kaupunkimetsiä virkistysalueiksi asukkaillemme.

3) Lähidemokratia on keskustelun arvoinen aihe. Esimerkiksi johtokunnat päiväkodeissa ovat keino vaikuttaa päiväkotien toimintaan ja toisaalta sitouttaa lasten vanhemmat päiväkotien kehittämiseen.

Alueellista politiikkaa esimerkiksi Kokoomus toteuttaa paikallisyhdistystensä kautta, jotka ovat kiinteässä yhteistyössä piirihallituksen kanssa. Henkilökohtaisesti olen nähnyt tämän tehokkaana keinona vaikuttaa asuinalueeni kysymyksiin.

Lisäksi meillä on alueellisia kaupunginosayhdistyksiä, jotka ajavat asukkaidensa asioita ja nostavat esille alueellisia kysymyksiä. Nämä yhdistykset ovat kaikille avoimia ja molemmissa pääsee vaikuttamaan.

Nykyään ongelmana on enemmänkin ihmisten luottamuksen puute omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa sekä kiireinen elämäntahti niin, että yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ei liikene aikaa, kuin vaikuttamiskanavien puute.

Mielestäni perustamalla erillisiä vaaleilla tai huutoäänestyksellä valittuja kaupunginosa valtuustoja tai muita toimielimiä sekoitamme asukkaidemme näkemystä vaikuttamismahdollisuuksiinsa ja kunnalliseen päätöksentekoon entisestään.

Eija Terhen Saarinen (Kok.)

1) Ehdottomasti puolustan. Minulle luonto on tärkeä. Tärkeä osa Helsinkiä on sen kaupunkimetsät ja viheralueet. Asun itse Uutelan ja Kallvikin kauniiden luontoalueiden välissä. Mielestäni mikään ei kiireisen työpäivän jälkeen rentouta ja rauhoita paremmin mieltä ja kehoa kuin koirani kanssa lenkki näihin maastoihin.

2) Mikäli suojelusta ei muuten päästä valtuustossa yhteisymmärrykseen, on kansanäänestys hyvä vaihtoehto.

3) Kannatan lähidemokratian vahvistamista. Asun itse Vuosaaressa, jossa on nyt 35.ooo asukasta ja väkiluku tulee vielä kasvamaan. Kaupunkiosavaltuustot on mielestäni varteenotettava vaihtoehto lähidemokratian vahvistamiseksi. Kaupunkiosavaltuustoilla olisi oma budjetti, jonka puitteissa he pystyisivät itse kehittämään aluettaan. Koko kaupunkia koskevat yhteiset asiat päätettäisiin nykyiseen tapaan kaupunginvaltuustossa.

Kristiina Kannus (Kok.)

1) Luonto on suomalaisille tärkeä elementti viihtyvyyden ja ihan mielenterveydenkin kannalta. Helsinki on Suomen ainoita tiiviisti rakennettuja alueita ja rakentamisen paineet vain kasvavat tulevaisuudessa. Myös Helsingissä tulee olla mahdollisuuus nauttia luontoarvoista, joita mm. kaupunkimetsät tarjoavat.

2) Yksistään tästä asiasta ei kannata kunnallista äänestystä organisoida. Äänestyksen järjestelyihin menevällä rahalla suojeltaisiin jo iso pala metsää. Toisaalta aktivistien ajamia asioita on monia ja näitä voisi ehkä yhdistää, ja yhdessä kysyä kuntalaisilta.

3) Kannatan lähidemokratian vahvistamista, jolla tarkoitan asukkaiden mahdollisuutta vakuttaa lähiympäristönsä. Valtuustokäsittelyyn asian helpommin saa siten, että ottaa yhteyttä kunnanvaltuutettuunsa ja vaikuttaa sitä kautta. Juuri siksi kunnanvaltuutetut joka neljäs vuosi valtuustoon valitaan, että he ovat siellä ajamassa kansalaisten asioita.

Aatos Hallipelto (Kok.)

1) Olen aina asunut kaupungin keskustassa ja mm. sen vuoksi pidän tärkeänä luonnossa liikkumista vastapainona työlle ja kiireelle. Kansainvälisesti tarkastellen nykyaikainen kaupunki ei ole pelkästään rakennettua fyysistä ympäristöä. Yhtä tärkeitä ovat myös palvelut, ml. vapaa-ajan palvelut, kuten museot, kulttuuritapahtumat ja vapaa-ajan harrastemahdollisuudet. Veneilyn harrastajana arvostan luontoa, olipa kysymys kaupunkimetsien tai Itämeren suojelusta.

2) Suhtaudun epäileväisesti kunnallisen neuvoa-antavan kansanäänestyksen käyttömahdollisuuteen tästä aiheesta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomessa on järjestetty runsaat viisikymmentä kunnallista kansanäänestystä. Lähes kaikki ovat käsitelleet kuntaliitoksia. Kansanäänestyksen järjestäminen ei ole ihan pieni juttu ja asioiden ajaminen sitä kautta on hidasta ilman varmaa tietoa lopputuloksesta.

3) Kannatan kuntalaisten aktiivisuutta vaalien välilläkin. Esimerkiksi suora oman valtuutetun kautta vaikuttaminen on tässä tehokas tapa.

Tapani Tuominen (Kok.)

1) Olisin valmis puolustamaan kaupunkimetsiä, sillä ne ovat osa minulle tärkeätä asiaa, viihtyisiä asuinalueita.

2) Kannata neuvoa-antavia kansanäänestyksiä. Niiden tiuha järjestäminen kuluttaisi osallistumisinnokkuutta, kuten Sveitsissä on käynyt. Siksi en kannata äänestystä pelkästään yhden asian ympärille, kuten tässä tapauksessa kaupunkimetsien. Kansanäänestyksiin voisi laittaa laajempi kokonaisuutta, jolloin kantaa tulisi ottaa vaikkapa kaupungin kehittämissuuntaan. Niihin kysymyksiin voisi esimerkiksi sisällyttää kaupunkimetsäasian. Jos neuvoa-antavan kansanäänestykset kysymys on kysymyskohta kahden kaltainen, on tulos tiedossa jo ennen äänestystä. Siksi laajempi äänestyskokonaisuus on parempi.

3) Kannatan lähidemokratiaa, mutta kansanäänestyksistä ei saa tulla nettiadressin tyylisiä liian usein toistuvia tapahtumia. Uskottavuus ja osallistumisaktiivisuus laskee.

Anja Hinkkanen (Kok.)

Olen mukana Meri-Rastilan rantatyöryhmässä Vuosaaren kokoomuksen edustajana. Olen puolustanut ja olen jatkossa puolustamassa kaupunkimetsien suojelua.

Syntyperäisenä itähelsinkiläisenä arvostan alueemme luontoa. Itä-Helsingin asukkaat tarvitsevat virkistysalueensa JA KAUPUNKIMETSÄNSÄ !

Tonttimaata rakentamiseen löytyy hyvällä tahdolla ja tiivistämällä rakentamista, mutta viimeisiä metsiä ei saa tuhota. On hyvä, että asukkaille jaetaan tietoa metsänhoidollisista asioista. Näin pitää ollakin.

Neuvoa-antava kansalaisaloite on iso juttu ja vaatii todella paljon talkootyötä. Ihan varmasti löytyy tarvittava nimilista äänestysikäisistä kaupunkilaisista.

Kaupunginvaltuutetut voivat myös valtuustoaloitteissaan esittää luonto- ja virkistysalueiden suojelua. Virkamiesten on niihin vastattava!

Pauli Leppä-aho (Kok.)

Olen kanssanne samaa mieltä, että kaupungin uniikit metsät ja puistot tulee säilyttää, eikä niitä saa nakertaa rakentamiseen. Hoito ei saa tuhota niiden luontoarvoja myöskään.

Olavi Arra (Kok.)

1) Kyllä.

2) Puhutaanko tässä kaupungin omistamista metsistä, kaupungin alueella sijaitsevista metsistä, vai mistä? Tietääkseni Helsingin kaupungin alueella ei juurikaan ole luonnonmukaisia metsiä, vaan lähes kaikkia on ihmisen toimesta muokattu eri aikoina. Itselleni tärkeä asia on myös kulttuurimaisema. Välttämättä kaupungin alueella ei tarvita luonnonmukaisia metsiä. Arvostan suuresti naapurikaupungissa Espoossa olevaa Nuuksiota erämaineen ja Helsingin keskuspuistoa kaupunkilaisten ulkoilualueena.

3) En oikein usko tässä kansanäänestykseen, moni ei varmaan tietäisi mistä puhutaan tai ehtisi syvällisemmin asiaan paneutua. Tämänhän hyvin jo osoittaa kysymyksen yksi epäselvä muotoilu. Edustuksellinen eteneminen tuo laadukkaimman lopputuloksen. Kansalaisvaikuttamista pitäisi lisätä ja kansalaisliikkeitä tukea nykyistä enemmän.