perjantai 3. lokakuuta 2008

Antero Nummiranta (STP)

1) Stadin metsiä tulee ehdottamasti puolustaa. Vielä täällä voi nähdä sellaisia ihmeitä, kuin kilpikaarnapetäjiä, jotka maakuntien talousmetsistä ovat ajat sitten loppuneet. Metsävyöhykkeet toimivat suojamuureina ja saastesieppareina liikenteen päästöjä vastaan. Olen asunut kohta 27 vuotta Keskuspuiston tuntumassa ja metsä on tuonut elämääni enemmän hyviä fiiliksiä kuin meri. Puistoa on reunoilta nakerreltu sieltä ja täältä. On hyvä, että puiston hoitotoimenpiteet on sovittu kevyiksi: jätetään kaatuneita runkoja maatumaan jne. Puisto pysyköön monimuotoisena metsänä, jossa elämän kirjo mahdollistuu. Olen nähnyt 150 m päässä Pasilan tornista piisamin, rusakon, huuhkajan, ketun, lumikon ja kärpän. Kaneista en tykkää, ne söivät keväällä nousseet valkosipulin versot, myöhemmin salaatit, persiljat, pavut ja purjot, jopa kultapallon varret. Metsä järjestää iloa ja yllätyksiä; aina voi löytää uusia ihmetyksen aiheita. Metsä on terveyden lähde.

2) Kaavoitus etenee monesti kaukana tavallisen kuntalaisen havaitsemattomissa. Asioista on sovittu jossain jo ajat sitten, kun ihmiset vasta havahtuvat johonkin elinympäristöä uhkaavaan rakennushankkeeseen. On oikein, että kansanäänestys voisi vielä kääntää pahat päätökset. Kaavoituksen pitäisi olla läpinäkyvää ja avointa. Jos asioita on ajettu asukkailta salassa, on aivan oikein, että vielä olisi hätäjarrun paikka asumisen viihtyvyyden ja luonnon puolesta olemassa. Jokainen päätös on myös terveyspäätös kunnassa.

3) Tuo 5 % kuntalaista tuntuu ensin sopivalta kokonaisen suurkaupungin mittakaavassa, mutta kaupunginosatasolla voi olla vain muutamaa tuhatta asukasta syvästi koskettava metsäluonnon uhka. Silloin täytyisi olla lähidemokratiapykälä, jolla lähiympäristöä voitaisiin puolustaa paremmin kuin vain lausuntotasolla. Tulevat valtuutetut tulee pitää hyvin informoituina, mutta mitäpä sitten, jos koko asiaa ei tuoda edes valtuustoon. Jos ei pykälät riitä, mennään metsän ystävät kaikki, yli puoluerajojen, puolustamaan rakkaita puitamme.

http://nummiranta.blogspot.com

Ei kommentteja: