Ilona Kemppainen (Vas.)

1. Kannatan kaupunkimetsien suojelua periaatteessa, käytännössä joustoa pitää asuntorakentamisen kanssa olla puoleen ja toiseen. Oleellista on, että metsät säilyvät tarpeeksi suurina alueina, jotta luonnon monimuotoisuus on mahdollista. Ihan pienellä läntillä eivät esimerkiksi monet linnut mielellään pesi, samoin autoteiden lohkoma metsä on vaarallinen maassa liikkuville eläimille. Moni lähiön "pusikko" on täynnä elämää eikä vain joutomaata.

Kaupunkimetsät ovat tärkeitä, koska kaikilla ei kuitenkaan ole varaa pääministerimme haaveilemaan omaan pihaan ja puutarhaan. Toisaalta ylihoidettu ympäristö ei tarjoa mahdollisuuksia luonnon tarkkailuun samalla tavoin kuin vapaammin kasvava metsä tai niitty. Asuntojen ja virkistysalueiden tarve voidaan yhdistää - oleellista on, että maata ei jaeta vain jokaiselle omaksi 500 neliön pläntiksi vaan asia järjestetään järkevämmin.

Metsiin rakentaminen on asumisviihtyvyyden kannalta usein hankalaa. Moni lähiö on tehty korkeiden, toisten puiden keskellä kasvaneiden puiden väliin. Paljaat männynrungot ja rankaiset kuuset eivät juuri viihtyvyyttä lisää, mutta voidaan sanoa että onhan teillä siinä puita. Esim. Kontulassa on useita tällaisia taloyhtiöitä, joissa pihan muu kehittäminen on sitten jäänyt vähemmälle.

2. Kansanäänestyksissä on aina tiedon saannin ongelma ja ihmisten mielipiteisiin vaikuttaminen. Kuinka moni todella ymmärtää kaupunkimetsien arvon? Kuinka moni pitää niitä vain pahoja setiä vilisevinä pelon paikkoina? Tällä hetkellä en suoraan sanoen ole varma, että kansanäänestys toisi kaupunkimetsien säilyttämiselle tarvittavaa tukea. Liikuntakin on siirtynyt niin paljon sisätiloihin, että metsien arvoon saatetaan herätä vasta kun on liian myöhäistä.

3. Äänestäminen ei ole ainoa tapa vaikuttaa, niin vaaliehdokkaana kuin tässä olenkin. Mainitut kansanäänestysten ongelmat ovat olemassa. En pidä ihmisiä ymmärtämättöminä, mutta näkisin ennemmin paikallisen yhteistyön, jatkuvien toimintamuotojen ja vapaan mielipiteenmuodostuksen olevan tärkeämpiä. Jos olisi olemassa laajoja ihmisryhmiä edustavia paikallisia organisaatioita - eikä vain erilaisia "vastustusliikkeitä" - lähidemokratia olisi todellista demokratiaa. Miten tähän päästään on juttu sinänsä. Ensiksi pitäisi saada ihmiset uskomaan, että toiminta kannattaa.