Pekka Tiainen (STP)

Vastaukseni kaikkiin kolmeen kysymykseenne on kyllä. Perusteita on muutamalla sanalla seuraavia:

Kysymys 1. Rakentamisella ei saa mielestäni tuhota kaupunkimetsiä. Se liittyy laajemmin siihen, että mielestäni yksi pääkysymys Helsingissä on, että ei rakenneta vääriin paikkoihin. Konkreettisia asioita on, että Keskuspuistosta ei saa haukata paloja rakentamiseen. Kivinokkaa ei saa rakentaa. Sen on lahjoittaja lahjoittanut sotien jälkeen virkistyskäyttöön eikä kaupunki saa rikkoa ehtoa eikä hävittää lahjoituspaperia. Vartiosaarta ja muita lähisaaria ei saa rakentaa. Rannat tulee pitää yleisessä käytössä. Espoon rantaulkoilureitin kaltainen reitti tulee toteuttaa Helsingissä länsirajalta itärajalle ja sopia että se jatkuu itään ja yhdistyy Espoon reittiin. Siellä missä on taloja, joudutaan se ottamaan huomioon. On oikein, että kaupunkilaiset näissä ja muissa kohdin puolustavat metsiään ja virkistysalueitaan ja rantojaan. Rakentaminen tulee suunnata ratojen varsille nauhamaisesti ja tehdä tarpeelliset kehäraiteet.

Metsä on ollut minulle aina tärkeä asia. Eri vuoden aikoina, päivällä, yöllä. Siihen ei sisälly pelkoa niin kuin monilla vaan turvallisuuden tunne. Ulkoilen, lenkkeilen mielellään metsässä.
Metsien talousmetsäkäyttö on mielestäni tarpeen. Täysin suojeltujen ja puhtaiden hyvin hoidettujen talousmetsien välissä on paikkansa metsillä joita hyödynnetään tai hoidetaan niin, että on taloudellista merkitystä, mutta samalla virkistysarvot ja suojeluarvot huomioon ottaen. Ei tarvitse aina olla jakoa puhtaasti jompaankumpaan. Helsingin metsissä on osaksi kyse tästä ja osaksi suojelusta kokonaan. Eli hoitoa ja taloudellista merkitystä puiden kaadosta tällöin on, mutta maisema-, luonto- ja virkistysarvot huomioon ottaen.

Kysymys 2. Kannatan kansanäännestysten käyttöä nykyistä helpommin eikä vain niin, että pitää kerätä nimet aloitteeseen, vaan kaupungin tulee järjestää neuvoantava äänestys vaalien yhteydessä tai välillä vaikkapa listaamalla kysymykset ja äännestys tehdään samalla kertaa. Metsäaihe sopii hyvin tähän yhtenä aiheena.

Kysymys 3. Lähidemokratia on Helsingin ja seudun yksi avain kysymys. Olen yhtenä pääteemana aina pitänyt sitä, että pitää kehittää lähidemokratian pohjalle rakennettua kunnallista demokratiaa. Se, että on vain yksi valtuusto ja keskitetty päätöksenteko, ei ole toimiva, vaan päätösvaltaa tulee siirtää alueille alueita koskevissa asioissa ja laajemmat asiat käsitellään sitten valtuustossa. Eräs malli ovat aluevaltuustot, joille olisi päätösvaltaa ja budjettirahaa. Esim. Helsinki-Vantaan kokoisella alueella niitä voisi olla esim. noin 10 kpl. Yksi kattaisi aina joukon asuma-alueita, jotka muodostavat luontevan kokonaisuuden. Osalle asioista pitäisi saada lopullinen vahvistus koko kaupungin valtuustosta. Lähidemokratia avaisi mahdollisuuden Helsingin ja Vantaan yhdistymiseen. Muuten sitä on vaikea hyväksyä. Neuvoa-antavat kansanäännestykset tarvitaan rinnalle (ks. kohta 2). Sitova kansanäännestys tulisi myös tehdä mahdolliseksi, mutta siitä, miten ja missä asioissa, tarvittaisiin keskustelua.
Näkisin, että lähidemokratia etenisi siten, että alettaisiin asukkaiden toimesta järjestää asukastilaisuuksia, joissa käsitellään alueen kehittämistavoitteita. Lähialueiden tulisi tehdä yhteistyötä. Joku voisi myös kirjoittaa mallin kunnanosavaltuuston (asuma-aluevaltuuston) toimintaperiaatteista.